Kuvituskuva. Kuvassa näkyy ihmisen ojennetut jalat ja kädet, ei kasvoja eikä mitään sukupuolittavaa aspektia.

Tarina: Siksi, että se pelastaa henkiä


15.1.

Tämä ei ole tarina minusta, eikä tämä ole minun tarinani, mutta tämä on minun ääneni. Olen cissukupuolinen nainen. Tämä tarina vie lapsuuteen.

Ensimmäisellä luokalla koulussa sain kaksi ystävää, josta toinen oli transtyttö. Meitä yhdisti moni asia, kuten ihastus erilaisiin nukkekoteihin. Eräänä päivänä leikkien lomassa hän kysyi minulta: ”arvaa mikä on mun hartain toive?”. En osannut arvata. ”-Olla tyttö.” Asia ei kauaa minua silloin mietityttänyt mutta muistan pohtineeni 7-vuotiaana hetken, miten se olisi käytännössä mahdollista? Tiemme erkanivat myöhemmin, kun perheeni muutti muualle. Tutuntuttujen kautta satuin kuulemaan, että myöhemmillä ikäluokilla häntä oli kiusattu. Leikkihuoneessa lausuttu toive on syvällä muistissa edelleen tänä päivänä.

Tarvitsemme nykyaikaisen, humaanin ja ihmisoikeuksia kunnioittavan translain siksi, että se pelastaa henkiä ja parantaa monien lasten, nuorten, aikuisten ja perheiden elämänlaatua. Transihmisten hyvinvoinnin takaamiseksi olisi ensiarvoisen tärkeää, että nuori ihminen saisi tukea identiteetilleen jo varhaisessa vaiheessa – ja mahdollisuuden rakentaa (myös juridisesti!) itselleen elämää, joka vastaa kokemusta omasta sukupuolesta. Tarvitsemme translasten – ja nuorten huoltajien vanhemmuuden ja koulun tueksi tarinan, joka opettaa että asumme valtiossa, joka turvaa kaikkien oikeuden sukupuoli-identiteettiinsä ilman ihmisoikeusloukkauksia, turhaa yksilöä kuluttavaa byrokratiaa ja kiusaamista. Tiedon ja tietoisuuden lisääminen transihmisyydestä on ensiarvoisen tärkeätä, mutta se ei riitä jos meillä ei ole niiden tueksi juridista käsikirjoitusta, jonka avulla voisimme kertoa esimerkiksi muutamalle 7-vuotiaalle että jokaisen elämä omana itsenään on mahdollista ja turvallista, nyt ja aikuisena.

Nimim. -Milla-

Kuvituskuvassa esiintyvä henkilö ei liity tarinan henkilöihin