Translakikampanja vastaa Leena Merelle (ps)


Tiistainan illalla Ylen A-Studiossa keskusteltiin translaista ja transihmisten vanhemmuudesta. Keskusteluun osallistuivat Setan pääsihteeri Kerttu Tarjamo ja perussuomalaisten kansanedustaja Leena Meri. Oman tarinansa kertoi myös Tiia Kovanen, joka on lapsilleen niin kaupassa tai koulun pihalla aina ”iskä”.

Translakikampanja haluaa oikaista Leena Meren tekemiä väitteitä ja kommentteja sekä tuoda asiallista lisätietoa aiheen jatkokäsittelyyn sekä mediassa että kahvipöydissä.

Katso ohjelma tästä.

1. kansanedustaja Leena Meri:
”Hämmentävää [että transmies saa lapsen]. Meillä on kuitekin tuhansia vuosia on ollut mies ja nainen biologisesti.”

On totta, että syntymässä naisiksi ja miehiksi määritellyt eli sukupuolienemmistöt ovat olleet usein sukupuolta koskevien keskustelujen lähtökohtana. Ihmiskunnan alusta asti on kuitenkin kaikissa tunnetuissa kulttuureissa ollut sukupuolen moninaisuutta ja kehojen moninaisuutta. Sukupuolen määrittely on myös vaihdellut eri kulttuureissa. Binäärinen eli kaksinapainen nais-mies-jaotteluun perustuva ja biologiseksi kutsuttu sukupuoli ei ole ollut määrittelyn lähtökohtana aina ja kaikkialla. Monissa maailman kulttuureissa sukupuolen moninaisuus on ollut tunnustettu ja hyväksytty osa ihmisyyttä ja yhteisöä. Esimerkiksi nykyajan Intiassa on kolme sukupuolta, miesten ja naisten lisäksi hijrat. Hijrat kuuluvat eteläaasialaiseen perinteeseen. Meksikon alkuperäisasukkailla Zapotekeilla on kolme sukupuolta.

Ihmisen sukupuolta ei voi kuitenkaan määrittää lisääntymiselimien ja sukusolujen mukaan. Sukupuoli on erilaisista geneettisistä, kehityksellisistä, hormonaalisista, fysiologisista, psykologisista, sosiaalisista ja kulttuurisista ominaisuuksista koostuva jatkumo.

Tiedämme sukupuolen moninaisuuden olevan yleistä ja luonnollista. Esimerkiksi Suomessa kouluterveyskyselyssä keskimäärin vajaa 5 % nuorista kertoi sukupuolensa olevan jotain muuta kuin nainen tai mies.

Sukupuolen moninaisuuteen kuuluu muun muassa intersukupuolisuus. Intersukupuolisuus tarkoittaa synnynnäistä tilaa, jossa ihmisellä on sekä nais- ja miestyypillistä kehollisuutta. Intersukupuolisuus huomataan usein heti lapsen synnyttyä tai tila saattaa löytyä myöhemmin, lapsen kasvun ja kehityksen aikana. Intersukupuolinen ihminen voi kokea sukupuolensa monin eri tavoin, hän voi olla identiteetiltään nainen, mies, muunsukupuolinen, sukupuoleton, intersukupuolinen tai jotain muuta.

Sukupuolen moninaisuudelle myötämielinen kulttuuri vahvistaa yksilöiden hyvinvointia ja terveyttä, myös niiden kohdalla, jotka kokevat olevansa naisia tai miehiä, mutta joiden ajatus omasta sukupuolestaan ei silti mahdu ahtaisiin sukupuolinormeihin ja -rooleihin.

2. kansanedustaja Leena Meri:
”[Miehen raskaus] voisi olla vaikeaa selittää lapselle”

Sukupuolen moninaisuudesta kertominen lapselle on varsin helppoa, sillä lapset eivät, toisin kuin aikuiset, ole vielä sisäistäneet yhteiskunnan voimakkaita normeja siitä, millaisia sukupuolia on, millaisia kehoja ihmisillä on ja miten nämä kehot toimivat, kun ihminen tulee vaikkapa raskaaksi. Pienen lapsen voi olla helpompi hyväksyä sukupuolen moninaisuus kuin aikuisten, kun se selitetään hänen kokemusmaailmansa ja kehitystasonsa huomiooon ottaen.

Sukupuolen vahvistamiseen tehtäävät hoidot (puhutaan myös sukupuolen korjausprosessista) sattuvat joskus aikaan, jolloin henkilöllä on pieniä lapsia. Transvanhemman perheessä lapsi saattaa miettiä, mitä vanhemman sukupuolta koskeva näkyvä muutos tarkoittaa. Lapsella voi olla myös suuri huoli vanhemmista ja lapsi voi kokea vanhemman transprosessiin liittyen häpeää, vihaa, surua, pettymystä, inhoa ja pelkoja. Lapsi voi myös kokea menetyksen ja luopumisen tunteita. Toisaalta lapsi voi myös kokea prosessin erittäin myönteisenä, sillä pitkään pidetty salaisuus tai vanhemman huonovointisuus poistuu ja sekä hänen hyvinvointinsa että koko perheen hyvinvointi lisääntyy. Lapsi tarvitsee kaiken keskellä arjen sujumista ja rutiineja, rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa sekä asioiden, kokemusten ja tunteiden sanoittamista ja avoimuutta.

3. kansanedustaja Leena Meri:

”Nykyinen [trans]laki on riittävä [sterilisaatiovaatimuksineen], koska onko se ajatus kypsä, jos haluaa vaihtaa sukupuolta ja pitää tietyt ominaisuudet [sen, että voi synnyttää]. Että haluaa olla kaksisukupuolinen.”

Jokaisen keho on yksilöllinen ja arvokas eikä kenenkään pidä joutua muuttamaan kehoaan pysyvästi tavalla, johon ei itse koe tarvetta. Jokaiselle kuuluu oikeus tavoitella sellaisia hoitoja, joilla hän voi saada kehon vastaa omaa todellista sukupuolta. Noin puolet sukupuoltaan korjaavista ihmisistä ei tarvitse sukuelinkirurgiaa tai miesten kohdalla munasarjojen ja kohdun poistoa. Transihmistä 40 % on ei-binäärisiä eli he eivät ole naisia tai miehiä.

Kehojen monimuotoisuus on yhtä laajaa kuin sukupuoli-identiteettienkin moninaisuus. Kehollisuus ei määritä sukupuolta sen enempää kuin tapaa hankkia lapsia. On esimerkiksi kehoja, jotka eivät tuota omia sukusoluja. On naiseksi syntymässä määriteltyjä ihmisiä, joilta puuttuu esimerkiksi kohtu.

Vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä pohjaa eugeniikkaan. Ajatus siitä, että valtion tulisi jotenkin säädellä, keillä on oikeus lisääntyä, on väkivaltainen ja poistumassa kaikkialla maailmassa oikeusjärjestyksistä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on yksiselitteisesti todennut, että lisääntymiskyvyttömyyden vaatiminen on Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastainen. Oikeus yksityisyyteen ja perhe-elämään on kirjattu keskeisiin ihmisoikeussopimuksiin. Translaki on myös johtanut siihen, etteivät sukupuoltaan korjaavat saa tallettaa sukusolujaan eikä heille anneta julkisia hedelmöityshoitoja.

Kaksisukupuolisuus taas on asia, jolla voidaan viitata siihen, että ihmisen sukupuoli-identiteetti on sekoitus naisena ja miehenä pidettyä. Tämä on myös luonnollinen osa sukupuolen moninaisuutta. Kaksisukupuolisuudesta voidaan puhua esimerkiksi silloin, kun puhutaan esimerkiksi muunsukupuolisuudesta, mikä tarkoittaa, ettei henkilön sukupuoli-identiteetti ole kumpikaan binäärisistä sukupuolivaihtoista. Kehollista sukupuolen moninaisuutta kutsutaan joissain tilanteissa intersukupuolisuudeksi, kuten edellä jo mainittiin.

4. toimittaja Marja Sannikka:

”Nykylaki säätää, että kun sukupuolenkorjauksen menee läpi ja haluaa muuttaa henkilötunnustaan, pitää todistaa, että on lisääntymiskyvytön. Nythän näin ei ollut.”

Kyllä, juuri näin oli. Nykylain mukaan raskaana oleva transmies on joutunut todistamaan, että on lisääntymiskyvytön. Lisääntymiskyvyttömyys voidaan todeta, kun hormonikorvaushoitoa on käyttänyt tietyn aikaa. Parilla olikin epäilys siitä, voiko hedelmällisyys palautua, kun hormonikorvaushoidon lopettaa. Onneksi parin tarinalla oli onnellinen loppu ja raskaus alkoi.

5. kansanedustaja Leena Meri:

”Haluan kysyä, että missä menee raja, että kuinka paljon pitää tiettyä asiaa ilmetä yhteiskunnassa, jotta viranomaisten tulee toimia ja jos ajatellaan sukupuolen korjausleikkauksia. Ne ovat valtion maksamia.”

Tällaista rajaa ei voida asettaa, koska perustuslaissa säädetty yhdenvertaisuuden toteutuminen lähtee yksilöiden oikeuksien suhteesta toisiin yksilöihin, ei eri ryhmien suhteesta toisiin ryhmiin. Transihmisten tarvitsemien hoitojen ja vanhuspalveluiden asettaminen vastakkain on yhtä heikkoa argumentointia kuin vaikkapa maahanmuuttajien ja työttömien asettaminen vastakkain.

Oikeus terveyteen tarkoittaa oikeutta terveydenhuoltoon. Suomessa on pyritty myös toteuttamaan kansainvälisiä hoitosuosituksia, mitä tulee sukupuolta tukevaan hoitoon. Suomessa tämä sukupuolta tukeva hoito on kirjattu lakisääteiseksi osaksi julkista erikoissairaanhoitoa, koska sen katsotaan merkittävästi vahvistavan ihmisten hyvinvointia. Arviomme mukaan ihmisten terveyden hoitaminen ja hyvinvoinnin tukeminen eli transihmisten kohdalla sukupuolta tukevan hoiton antaminen vähentää pitkällä aikavälilä myös terveydenhuollon kustannuksia.

6. kansanedustaja Leena Meri:

”Jos viikoittain, ehkä kuukausittain tai vuosittain vaihdeltaisiin sitä mielipidettä, kuka milloinkin kokee olevansa. Olet sellainen millainen olet ja pukeudut niin kuin pukeudut. Miksi sen tarvitsee olla jokin ilmoitusasia? Erityisen huolissani olen siitä, että ymmärtääkseni myös Setan kommentissa, että on suositeltu korjausleikkauksia alaikäisille. Itsemääräämisoikeus on sellainen kysymys, että edellyttää täysi-ikäisyyttä.”

Seta tai sen Transtukipiste ei ole esittänyt sukupuolen korjaushoitoihin kuuluvaa kirurgiaa alaikäisille. Päinvastoin, Seta on nostanut esiin lasten ja nuorten itsemääräämisoikeuden suhteessa omaan kehoonsa. Transnuoren kohdalla, joka kokee voimakasta sukupuoliristiriitaa, on mahdollista hoitaa antamalla niin kutsuttuja blokkerihoitoja, jotka eivät johda pysyviin muutoksiin vaan vain hidastavat tai estävät puberteetin myötä tulevia muutoksia väliaikaisesti. Se sijaan nuoren pakottaminen käymään läpi puberteetti, jossa hänen fyysiset piirteensä muuttuvat merkittävästi suuntaan, joka voi aiheuttaa muun muassa vastenmielisyyttä omaa kehoa kohtaan ja itsetuhoisia ajatuksia, on rakenteellista väkivaltaa. Blokkerihoidolla siirretään puberteettia, jotta nuorella on mahdollisuus kasvaa rauhassa. Myöhemmin nuori voi voi lähteä kasvamaan itselleen oikeaan, maskuliiniseen tai feminiiniin suuntaan ja saada lain mukaista omaa sukupuoltaan tukevaa kirurgiaa.

Myöskään mitään sellaista ryntäystä ei ole tietojemme mukaan tapahtunut, jossa sukupuolensa juridisesti korjaavat olisivat peruneet tai uudelleen korjanneet merkinnän. Sen sijaan sukupuolikokemuksen vaihtelu on asia, josta muun muassa jotkut transvestiitit puhuvat. Heille olisi tärkeää saada esimerkiksi kaksi juridista sukupuolimerkintää, kolmas sukupuolimerkintä tai se, ettei merkintää ole, koska he ilmentävät eri sukupuolta itsessään vaihtelevasti. Tämä helpottaisi asiointia viranomaisten kanssa sekä matkustamista ulkomailla.

Juridisen eli oikeudellisen sukupuolen tulee olla ilmoitusasia, koska jokaiselle kuuluu oikeus päättää omasta sukupuolestaan.

Lisätietoa: